1. Hiekkapuhallus , päätehtävä on pintakäsittely. Hiekkapuhallus ennen maalausta (maalausta tai ruiskutusta) voi lisätä pinnan karheutta ja edistää tartunnan paranemista, mutta panos on rajallinen, ei yhtä hyvä kuin ennen kemiallista pinnoitusta.
2. Passivointi on menetelmä, jolla metallipinta muunnetaan tilaksi, jossa sitä ei hapeteta helposti, ja hidastaa metallin korroosionopeutta.
3. Värjäys : Alumiinin väritysmenetelmiä on kaksi: yksi on alumiinioksidointivärjäys ja toinen alumiinielektroforeesivärjäysprosessi. Oksidikalvolle muodostuu erilaisia värejä, jotka täyttävät tietyt vaatimukset, kuten optisten instrumenttien mustat osat, kultamitalit ja kultamitalit. Johtava hapetus (kromaattimuunnoskalvo) - käytetään sekä suojaukseen että sähköjohtamiseen.
4. Kemiallinen kiillotus on kemiallinen prosessointimenetelmä, jossa alumiinia ja alumiiniseoksia suljetaan selektiivisesti happamaan tai emäksiseen elektrolyyttiliuokseen kiillotetun pinnan tasoittamiseksi sen pinnan karheuden ja pH: n vähentämiseksi. Kiillotusmenetelmällä on yksinkertaisten laitteiden edut, virtalähde, työkappaleen koon rajoittaminen, heittonopeus ja alhaiset käsittelykustannukset. Alumiinin ja alumiiniseoksen puhtaus vaikuttaa suuresti kemiallisen kiillotuksen laatuun. Mitä korkeampi puhtaus, sitä parempi on kiillotuslaatu ja päinvastoin.
5, Kemiallinen hapetus : ohut oksidikalvo, paksuus noin 0,5 - 4 mikronia ja huokoinen, pehmeä, hyvä adsorptio, voidaan käyttää orgaanisen pinnoitteen pohjakerroksena, mutta sen kulutuskestävyys ja korroosionkestävyys eivät ole yhtä hyviä kuin anodioksidikalvo; alumiinin ja alumiiniseoksen kemiallisen hapetuksen prosessi voidaan jakaa kahteen luokkaan: alkalinen hapetusmenetelmä ja hapon hapetusmenetelmä liuoksen ominaisuuksien mukaan. Kalvokerroksen luonteen mukaan se voidaan jakaa: oksidikalvoksi, fosfaatti- kalvoksi, kromaattikalvoksi, kromihappo-fosfaattikalvoksi.
6, ruiskutus : laitteen ulkoiseen suojaukseen, koristeluun, yleensä hapettumisen perusteella. Alumiiniosat on esikäsiteltävä ennen päällystystä päällysteen ja työkappaleen kiinnittämiseksi lujasti. Yleensä on kolme menetelmää: fosfatointi (fosfaattimenetelmä), kromatointi (kromivapaa kromi) ja kemiallinen hapetus.
7. Sähkökemiallinen hapetus , alumiinin ja alumiiniseoksen kemiallinen hapetuskäsittely on yksinkertaista, helppokäyttöistä, korkeaa tuotannon tehokkuutta, virrankulutusta, laajaa käyttöaluetta eikä osien kokoa ja muotoa. Oksidikalvon paksuus on noin 5-20 mikronia (kovan anodisoidun kalvon paksuus voi olla 60-200 mikronia), kovuus on korkea, lämmönkestävyys ja eristys ovat hyviä, korroosionkestävyys on korkeampi kuin kemiallinen oksidikalvo, ja se on huokoinen. Hyvä adsorptiokyky.